Birger Grotell on harrastanut urheilua käytännössä katsoen aina. Parikymppiseksi saakka hän viihtyi yleisurheilukentillä treenatessaan seiväshyppyä ja kymmenottelua, mutta pian hänet johdatti käsipallon pariin käsipalloa ulkomailla ammattilaisenakin pelannut sukulaismies.
- Käsipallon lisäksi myös muita joukkuelajeja on jossain vaiheessa tullut harrastettua: lentopalloa, koripalloa, jääkiekkoa ja salibandya. Oikeastaan kaikkea muuta paitsi vesipooloa
olen jossain vaiheessa pelannut, Birger veistelee.
Käsipalloa pidetään Suomessa suomenruotsalaisena lajina, vaikka lajia harrastetaan rannikkokaupunkien lisäksi ympäri Suomea. Jopa Kittilässä saakka on pelattu jokunen
vuosi sitten. Birgerin mukaan käsipallo lajina sopisi hyvin jokaiselle suomalaiselle, ovathan suomalaiset perinteisesti pärjänneet heittolajeissa.
Käsipallossa heitetään, hypätään, juostaan ja otetaan kontaktia. Laji on hyvin fyysinen eikä suojuksia miesten alasuojia lukuun ottamatta käytetä. Aiemmin Birger pelasi kenttäpelaajana, mutta viimeiset viitisentoista vuotta pelipaikka on ollut maalivahti. Hän on maalivahdiksi suhteellisen pienikokoinen, sillä usein tolppien väliin valikoituvat pitkät ja ulottuvat pelaajat. Nopeudella ja notkeudella sekä oikein sijoittumisella voi kuitenkin paikata
paljon. Iskuja ja osumia saa kentällä osakseen joka kerta, kun kaksi kertaa viikossa treenataan.
- Kipua ei huomaa adrenaliinipuuskassa, mutta pukukopissa tällit kyllä sitten tuntuvat. Mustelmilta ei tässä lajissa voi välttyä, mutta sinänsä olen kyllä vähillä vammoilla selvinnyt. Ainoastaan olkapää on kerran jouduttu operoimaan.
SM-kultaa ja voitokasta valmennusta
Helmikuun alussa Birger voitti ensimmäisen SM-kultansa pelaajana, kun Esbo IF:n joukkue voitti SMkultaa yli 50-vuotiaiden sarjassa. Satavuotista historiaansa tänä vuonna
juhlivalle seuralle kulta oli myös miesten puolella ensimmäinen. Turnausmuotoisesti
pelatussa SM-mittelössä Esbo IF:llä oli kasassa hyvä joukkue takavuosien tähtipelaajia ja
ottelut olivat erittäin tasaisia ja jännittäviä.
Oman pelaamisen ja seuratoiminnan lisäksi Birkkua nähdään hallilla myös pelikentän laidalla Kauniaisten IFK:n Young Ladies -joukkueen päävalmentajan ja joukkueenjohtajan
roolissa. Birger on toiminut saman joukkueen parissa valmennustehtävissä jo kymmenen vuoden ajan.
Takana on varsin voitokas kevät, sillä Young Ladies voitti huhtikuussa ylivoimaisesti naisten 1-divisioonan. Voiton myötä nuoret naiset olisivat päässeet karsimaan mestaruussarjaan,
mutta optio päätettiin yhteistuumin jättää käyttämättä. Potentiaalia joukkueesta ei puutu, mutta nousu olisi vaatinut turhan isoa taloudellista harppausta.
- Tietenkin oli hienoa päättää kausi divisioonan voittoon. Joukkue on sekalainen porukka, jonka valmentaminen on ollut hyvin antoisaa. Treeneissä tai peleissä ei ole juuri koskaan tarvinnut korottaa ääntä. Olen jo lupautunut jatkamaan pestissä taas seuraavankin vuoden, Birger kertoo.
Tiimityötä ja joukkuepeliä
Etenkin istumatyöläiselle vapaa-ajan säännöllinen liikunta on työssä jaksamisen kannalta tärkeää. Urheilu tuo myös henkisesti tarvittavaa vastapainoa stressaavalle työlle.
- Hallilla ei työasioita enää tule mietittyä, kun peli imaisee mukaansa. Toisaalta olen kyllä käsipallopiirien kautta saanut monta asiakastakin, kun naama on ollut ihmisille tuttu, Birger huomauttaa.
Jokaisen pitäisi Birgerin mielestä kokeilla jossain vaiheessa joukkuelajeja. Joukkueessa pelaamalla oppii huomioimaan toisia, reagoimaan nopeasti ja toimimaan yhteisen tavoitteen eteen. Joukkuepeli- ja valmennustaustasta on ollut hyötyä työelämässä. Työelämäkin kun on lopulta tiimipeliä.
- Niin valmentajan kuin esimiehenkin tehtävä on kuunnella ja opastaa sekä pitää kokonaisuus ja taktiikka kasassa. Porukan hitsaaminen yhteen on se tärkein tehtävä. Urheilu tulee olemaan kiinteä osa elämää jatkossakin, vaikka aktiivisten kilpavuosien päättyminen häämöttääkin.
- Pitkään olen jo sanonut, että nyt on menossa viimeinen kausi käsipallokentällä. Kuitenkin aina syksyn tullen sormet alkavat kummasti aina syyhytä, että pelaamaan pitäisi päästä. Saapa nähdä miten pitkälle tässä vielä oikein joudutaan.