Olli Kotomäki hurahti kalastukseen jo pikkupoikana. Hän on kalastanut onkimalla, pilkkimällä, virvelillä, katiskoilla, nuotalla, verkoilla, tuulastamalla, rysillä, vetouistelemalla ja ties millä muulla menetelmällä.
– Vetouistelu on näistä muodostunut minulle läheisimmäksi lajiksi. Viehätys on siinä, kun yrittää saada selville miltä alueelta, miltä syvyydeltä ja minkälaisilla välineillä ja väreillä kalan saa kiinnostumaan.
Hiottua yhteistyötä
Kotomäki kalastaa lähes aina saman, lajista yhtä innostuneen, kaverin kanssa, joten yhteistyö on muodostunut saumattomaksi. Reissujen tarkoitus on todellakin saada kalaa.
– Jos kalaa ei tule helposti, vaihtelemme paljon taktiikoita ja kokeilemme välillä satoja eri vieheitä päivässä. Ei käy aika pitkäksi! Lähes aina ne oikeat välineet ja paikat viimein löytyvät.
– Yleensä vedämme 12-15 vavalla ja kahdella takilalla, joilla uistimia uitetaan yleensä noin 6-15 metrin syvyydellä. Nykyään kalastan pääsääntöisesti itse tekemilläni vieheillä. Niillä saadut saaliit vielä lisäävät onnistumisen riemua.
Pulleita rautuja Inarinjärveltä
Kotomäki säilyttää venettä omassa pihassa trailerin päällä, jolloin on helppo lähteä milloin millekin järvelle. Tätä nykyä arkiviikonloput kuluvat lähes ainoastaan Keiteleellä, jossa monet ns. ottialueet ovat jo tulleet tutuiksi.
– Kalastuspaikoista ylivoimaisesti mieluisin on Inarinjärvi, jossa olen käynyt jo 16 vuotta joka syksy, viikon kerrallaan. Siellä on kiinnostavinta kalalajien monipuolisuus, mahtavat maisemat sekä rauha. Siellä voi uistelun lisäksi rantautua saariin ja heitellä virvelillä hienoja harjuksia ja siikoja. Uistelemalla sieltä on mahdollisuus saada upeita punamahaisia ja pulleita rautuja, joista meidän suurimpamme on ollut 4,3 kg. Rautua pidän meidän kalalajeistamme halutuimpana. Myös taimenet ovat Inarilla hienoja, hyvävoimaisia taistelijoita ja usein 2-3 kg:n painoisia.
Välineurheilua
Veneen varustelu ja välineiden kehittely on iso osa lajia. Veneessä on autopilotti, joka vapauttaa kaverukset varsinaiseen kalastamiseen. Muita apulaisia ovat karttaplotteri, jonka näyttämiä syvyyskäyriä seuraamalla kalat löytyvät helpommin, ja kaikuluotaimet – toinen ohjauspulpetissa ja toinen takakaiteessa – joiden avulla yritetään välttää ns. maapallotärppejä.
Lajina vetouistelu ei ole ihan halvimmasta päästä, koska pitkät välimatkat ja isoilla järvillä pitkät siirtymät syövät polttoainetta. Myös välinehankinnat, veneen huollot, lupamaksut, vakuutukset ja muut maksavat. – Olen ajatellut, että koska laji on ainoa harrastus, mikä minua vahvasti kiinnostaa, niin panostan siihen niin paljon kuin se vaatii ja mihin resurssit riittävät. Onneksi myös perhe on tottunut ajatukseen. Ja kalastusmatkoihin.
– Talvellahan olen kyllä kotona myös viikonloppuisin, tosin aika usein tallissa tekemässä uusia uistimia!
