Vetokehikoissa säilytetään rullattuja tekstiilejä. Hukkatilaa ei juuri jää.
Tampereen kaupungin omistama vanha teollisuuskiinteistö Ruskossa sai uuden tulevaisuuden, kun kaupunki päätti saneerata sen kaupungin eri museoiden käyttöön kokoelmakeskukseksi. Aiemmin useissa eri osoitteissa sijainneet säilytys- ja työtilat haluttiin koota samaan tilaan, jotta kokoelmien ylläpito, tutkimustyö ja näytteillepano saataisiin tehokkaammaksi. Tietysti taustalla vaikutti myös halu löytää entistä taloudellisempi kokonaisratkaisu.
Kiinteistössä on 12 000 neliömetrin verran 6-8 metrin korkuista tilaa. Tähän tilaan on rakennettu toimisto, työtilat konservaattoreille, museomestareille ja muille kokoelmien parissa työskenteleville henkilöille sekä varastotilat. Tällä hetkellä Ruskossa työskentelee 25 henkeä ja esineitä löytyy eri varastotiloista lähes puoli miljoonaa.
– Eräs tärkeä periaate täällä on ”avoin varasto”. Haluamme osallistaa kuntalaisia. Täällä kaikki on avointa ja toimintaa on helppo esitellä kävijöille, selittää kokoelmakeskuksen päällikkö Tiina Paavola innostuneesti.
Säilytysratkaisut esine kerrallaan
Tilaa remontoitiin kahdessa osassa, ja museon väki pääsi muuttamaan ensin valmistuneeseen osaan jo vuonna 2011. Saneerauksen toinen vaihe oli ensimmäistä haastavampi, kun vaihtelevan korkuista tilaa alettiin kalustaa museon varastokäyttöön.
– Sentti sentiltä on kaikki tila käyty läpi, jottei hukkatilaa jäisi yhtään, selittää Tiina Paavola. – Jokaisen säilytettävän esineen ja esineryhmän osalta paneuduttiin erikseen ratkaisemaan, miten sen säilytys voidaan ratkaista parhaimmalla tavalla, jotta se on käyttäjälle helppoa ja takaa esineen säilyvyyden ja turvallisuuden.
Kalustetoimittaja Kastenin puolelta projektipäällikkönä toiminut Tiina Myllymaa hehkuttaa Tampereen museoväen asennetta ja toimintaa. – Täällä tehtiin mittava pohjatyö, kun esineistön tarkat mitat, painot, määrät ja tarvittavat säilytysolosuhteet selvitettiin. Tiedot olivat erinomainen pohja suunnittelijoillemme.
Hukkatila kuriin
Tekstiilivaraston suunnittelu toi projektiin haastetta. Tila oli korkea ja piti hyödyntää järkevästi. Lisämaustetta toi museosäilytyksen vaatima talotekniikka, joka asetti tilankäytölle yllättäviäkin rajoitteita. Olosuhteet on kuitenkin saatava jokaiselle esineryhmälle kohdalleen: kosteus, lämpötila, valo, ilman laatu ja muut, joten talotekniikan rakenteet oli vain hyväksyttävä.
Tampereen museo on kuuluisa laajasta 100 000 esineen tekstiilikokoelmastaan. Kuitenkin tila, joka tekstiilivarastolle jäi, on alle 500 neliötä. Vain arvokkaimmat tekstiilit voidaan varastoida täällä. Mitä paremmin tila saataisiin hyödynnettyä, sitä suurempi osa tekstiileistä pääsisi varaston asianmukaisiin suojiin.
Tekstiili-insinööri, konservaattori Maija Pennanen oli mukana projektissa alusta lähtien. –Tekstiilejä säilytetään joko rullattuina, laatikoissa, vaatepuilla tai vetolaatikostoissa. Laskimme tarkkaan esimerkiksi rullattuina säilytettävien tekstiilien määrän ja mitat, jotta hukkatilaa ei varastoinnissa jäänyt lainkaan.
Tarvittaessa räätälöidään
Alun perin tekstiilivaraston korkeaan tilaan suunniteltiin kaksikerroksista siirtohyllystöä, jolla saataisiin käytävätila minimoitua. Säilytettävät tekstiilirullat olivat kuitenkin niin pitkiä, että stabiliteetti- ja kantavuusongelmien takia päädyttiin välitasoon ja erillisiin sähkösiirtohyllyihin ylhäällä ja alhaalla.
Tuulikki Pietilän itsensä tekemiä muumifiguureja säilytetään Intologin
toimittamissa vitriinikaapeissa. Vasemmalla konservaattori Maija Pennanen
ja oikealla kokoelmakeskuksen päällikkö Tiina Paavola.
– Aika paljon on jouduttu innovoimaan, nauraa Tiina Paavola. – Valtavia vetolaatikoita, tilaan räätälöityjä tasohyllyjä, vaatetankoja ja vetokehikoita. Kasten on osannut kertoa, millaisia mahdollisuuksia on olemassa. Esimerkiksi kun Maija on määritellyt, miten jokin tekstiiliryhmä tulee säilyttää, on Kasten räätälöinyt siihen tarvittaessa sopivan kalusteen.
Varaston täyttö on vielä kesken. Kokoelmat inventoidaan, kuvataan ja tarvittaessa huolletaan ennen tänne tuontia.
Maija Pennanen löysi idean vetokehikoille moderniin tapaan netistä. – Tasomaiset tekstiilit voi rullata ja kehikot ovat näille tosi tehokkaita ja turvallisia säilytyspaikkoja. Paikkoja rullattaville tekstiileille on yli 4000 eikä hukkatilaa jää kuin muutama sentti. Tämä on suunniteltu niin, että rullat ovat helposti nostettavissa.
Kalusteita suunniteltaessa on jouduttu myös miettimään sekä ergonomisia seikkoja että esineiden turvallisuutta siirtojen aikana. Esimerkiksi vanhat puvut, joita säilytetään silkkipaperilla 3D-malliin täytetyissä pukulaatikoissa, nostetaan Intolog Tampereelta eli Niparmilta hankitulla nostimella vaakatasossa hyllylle.
– Tässä on kaksi asiaa: kuinka tehokkaasti käytät laatikon sisuksen ja toisekseen kuinka tehokkaasti täytät hyllylaudan. Nyt ylimääräistä tilaa ei ole milliäkään, näyttää Maija Pennanen.
Koko esineistön tiedot ovat tietokannassa, josta löytyy myös varaston paikkakoodit. Merkinnässä on käytetty magneettitarroja teipin sijasta.
Entäpä se taloudellisuus?
Museon väki on paneutunut myös investoinnin kannattavuuteen. Tekstiilivarastoon hankitut erikoiskalusteet olivat perushyllyjä kalliimmat, mutta mahdollistavat huomattavasti suuremman esinemäärän säilytyksen asianmukaisesti eikä säilytyshinta per esine nouse pilviin.
– Maksamme vuokraa joka neliöstä, joten emme halunneet tuhlata tilaa käytäviin. Jos sama esinemäärä olisi varastoitu tavanomaisiin kiintohyllyihin, olisi tarvittava neliömäärä ollut huomattavasti suurempi. Nyt säästämme vuokrakuluina erikoishyllyjen suuremman kustannuksen kuudessa vuodessa.
Tyytyväistä väkeä
Projektissa on ollut paljon osallisia niin museolta, Kastenilta kuin Intologiltakin, joka toimitti mm. nostimia ja kaappeja ja asensi kaikki kalusteet. Kaikki kehuvat kilpaa toisiaan. Myllymaan Tiinaa ylistetään yhdestä suusta.
– Luulen, että Tiina on tänä päivänä supertähti museoiden kalusteasioissa, tietää mitä on saatavilla. Hänellä on suuri tietomäärä ja kokemus tältä alalta, joten on turvallista lähteä tekemään yhteistyötä. Vaikka me olemme ammattilaisia museoalalla, meistä jokainen tekee työuransa aikana ehkä yhden tällaisen ison varastoprojektin, joten aloittaessa on vähän epävarma olo, kuvaa Maija Pennanen rooliaan.
Taidemuseon varastossa on ulosvedettävien tasojen sijasta kärryt, joiden päälle mahtuu kuormalava. Sen saa helposti otettua trukin matkaan tai vietyä kärryillä suoraan konservointiin tai näyttelyyn. Kärryidea on helpottanut siirtoja ja siivousta oleellisesti.
Yhteistyössä on voimaa
Intolog tekee tiivistä yhteistyötä kalustetoimittajien kanssa. Käytössäsi ovat aina parhaat asiantuntijat.